Monta uutta käyttötapaa mintulle

Viimeisen viikon hellejakso on saanut yrttimaassa kasvavan mintun kukoistamaan. Kuten monet varmaan tietävät, leviää minttu todella akherasti. Meidän minttumaan vahva minttu on alunperin kaupan ruukkuyrtti, jonka istutimme viime kesänä ja jo nyt minttua riittää jo yli oman tarpeen. Sen kasvualue kannattaakin rajata hyvin, ellei halua koko pihan kasvavan minttua. Rakastan kokeilla uusia reseptejä ja ideoita, joten jaan teillekin muutaman uuden käyttötavan mintulle.







Minttuiset jääpalat

Kokeile laittaa mintun lehtiä jääpalamuottiin ja vettä päälle ja pakkaseen. Minttuiset jääpalat ovat ihanan raikkaita helteellä. Ne maustavat juomaa hieman antaen sille raikastavan vivahteen. Jos haluat jääpaloista vapautuvan enemmän makua, murskaa lehdet ennen jääpalamuotteihin laittamista. Jääpalat näyttävät myös kauniilta juomissa ja esimerkiksi boolin seassa.










Minttusokeri

Toinen lempiherkkuni mintusta on minttusokeri. Kerää noin kourallinen mintun lehtiä ja laita ne tehosekottimeen noin 2 sokeridesin kanssa. Jauha seos tasaiseksi. Mikäli et käytä sokeria heti, laita se kuivumaan liinan tai leivinpaperin päälle, kunnes sokeri on täysin kuivaa. Säilytä suljetussa astiassa. Minttusokeri on makusokeria, joka maustaa ruoan kuin ruoan. Kokeile minttusokeria leivonnaisissa ja sokerisissa juomissa. 


Lasten kanssa vaeltamassa

Ajoimme kolme vuotta sitten Slovensky raj -kansallispuiston ohi Slovakiassa. En kuitenkaan silloin päässyt sinne, sillä ajattelin, että 4- ja 1,5-vuotiaan kanssa olisi hankalaa vaeltaa. Nyt kuitenkin kävi niin, että olimme vaeltamassa samaisessa luonnonpuistossa 6-, 4- ja 2-vuotiaan kanssa. Ja olen onnellinen, että niin kävi.




Tällä kertaa teimme päivävaelluksen testataksemme lasten jaksamista. Koko reitin pituus oli aikuisille suunniteltuna 2 h ja vaelsimme sen kolmessa tunnissa. Reittiin kuului vuorelle kipuaminen rotkoa pitkin. Lapset jaksoivat todella hyvin ja olenkin pojista todella ylpeä. Kuopus kulki matkan kantorepussa. Miehellä oli kantorinkka varuilta selässä, mutta sitä ei tarvinnut kuin ehkä 50 m matkan ajan.

 

Mahtavan rotkon lisäksi reitti huipentui niitylle, jossa hevoset laudunsivat vapaana. Lapset uskalsivat yllättävän rohkeasti mennä silittelemään hevosia ja hevoset vaikuttivat ilahtuvan seurasta, sillä näimme koko reitillä ainoastaan yhden toisen seurueen.






Tästä rohkaistuneena uskaltanemme lähteä vaeltaman myös Tatra-vuoristoon. Tärkeintä koko vaelluksesta on oma asenne. Aluksi nuorempi poika kiukutteli ja sanoi, että väsyttää. Päätimmekin, että tarvittaessa voi aina kääntyä takaisin ja että taukoja pidetään aina tarvittaessa. Reitin hankaloituessa se kuitenkin vei lapset täysin mukanaan ja he juoksivat innoissaan reittiä ylöspäin ja kiipesivät reittiin kuuluvia tikkaita vikkelämmin kuin monet aikuiset. Ei ehkä kannatakaan asettaa liian suuria tavoitteita, vaan nauttia joka hetkestä. Jos reissu tyssää jo heti alkuunsa, voi joku toinen päivä onnistaa paremmin.


Omavaraisuuden kehittäminen: miksi se kannattaa?

On taas aika päivitellä kuulumisia omavaraisuuden suhteen. Viime kuussa suunnitelmat olivat valmiina, mutta käytännön toteutus oli vielä melko vaiheessa. Nyt olen jo päässyt vauhtiin kylvöjen kanssa sekä päässyt aktiivisesti keräämään villiyrttejä.


Vadelmapensaat ovat jo nupuilla


Alun perin suunnittelin, että meidän pitäisi hankkia maksimissaan nelisen kasvatuslaatikkoa lisää. Nyt niitä on hankittu kahdeksan lisää ja muutama pitää ainakin vielä hankkia. Maahan ollaan saatu laitettua porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta, härkäpapua, hernettä, pinaattia, kehäkukkaa, laventelia ja kaunopunahattua. Sisällä odottaa vielä itämässä oleva talvikurpitsa ja lisää rohdoskukkia sekä syötäviä kukkia. Perunaakin pitäisi saada laitettua, mutta säästän sen suosiolla toukokuun lopulle. 

Minttu on lähtenyt hyvään kasvuun

Kevät on edennyt vauhdilla ja olenkin päässyt päivittäin keräilemään villiyrttejä. Vielä ne kaikki menevät suoraan luonnosta ruokapöytään, mutta pian pitäisi alkaa keräämään myös säilöttäväksi ja kuivattavaksi. On mahtavaa, että ruokaa saa jo suoraan omasta pihasta. Päivittäin käytössä ovat ainakin vuodenputki ja poimulehti, mutta myös voikukkia (nuppuja ja lehtiä) on jo päästy käyttämään.


Mutta itse asiaan eli miksi omavaraisuuteen kannattaa pyrkiä? Itse koen, että jopa pienimuotoisessa omavaraistelussa pääsee tarkastelemaan kattavasti ruoan valmistusprosessia ja koko matkaa luonnosta pöytään. Itse kasvatettua ja kerättyä ruokaa on mukava syödä, sillä tietää tarkasti, miten ruoka on kasvatettu. Voi olla varma siitä, että se on luomulaatuista. Myös ruoan kerääminen on hauskaa ja lievittää tehokkaasti stressiä, kuten muukin luonnossa oleskelu.

Myös muiden tuotteiden kuin ruoan valmistaminen on antoisaa, sillä myös silloin voi olla varma siitä, mitä tuotteet todellisuudessa sisältävät ja miten paljon/vähän ne kuormittavat luontoa. Omilla valinnoilla pääsee konkteettisesti vaikuttamaan oman ekologisen jalanjälken kokoon.

Ja onhan siinä toki myös kustannusnäkökulma eli itse tuotettuna ruoan ja esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden hinta jää huomattavasti pienemmäksi kuin muualta hankittuna. Etenkin villiyrtteily on pelkkää säästöä, sillä ruokaa saa oman jaksamisen puitteissa kerättyä päivittäin ja se on täysin ilmaista. Samalla tuöee hoidettua päivän liikunta.

Jos mietit, että uskallatko kokeilla omavaraisteulua, niin suosittelen aloittamaan pienistä valinnoista. Harma pystyy suomaan siirtymään täysin omavaraiseksi, mutta pienikin muutos siihen suuntaan antaa varmasti paljon enemmän kuin ottaa ja matkan varrella oppii roppa kaupalla uutta.

Täältä pääset vielä kurkkaamaan, miten muilla bloggaajilla menee:
Maatiaiskanasen elämää
Korkeala
Kiireetön elämä
Korpikiven tupa
Rakkautta ja maan antimia
Riippumattomammaksi
Harmaatorppa
Kah-villakoira



Villiyrttiretki lasten kanssa

Meidän piti mennä lasten kanssa läheiseen metsään retkelle, mutta retkestä tulikin villiyrttiretki. Tällä kertaa emme poimineet mitään mukaan, mutta laskeskelimme, kuinka monta syötävää kasvia löysimme metsästä. Ilma oli kuin morsian ja saimme tehtyä metsään myös pienen eväspaikan.





Lasten kanssa retkeillessä tavallisesta metsäkävelystä tulee aina seikkailu. Pääsin kaatuneen puun päälle "lentokoneen" kyytiin ja ruokana oli totta kai villiyrttejä, tällä kertaa pojat keräsivät matkustamoon ruoaksi mansikan lehtiä ja ketunleipiä.


Myös kuopus tietää jo, että metsässä kuuluu kerätä jotain. Hän tosin keräsi saksilla puunkappaleen, multaa ja ruohoa. Tosin vieressä olisi kasvanut ratamoa ja apilaakin. Itse bongailin sillä aikaa vadelmapuskia ja tein muutaman poimulehtihavainnon.


Kotona tein vielä pikaisen keräyskierroksen omassa pihassa, sillä voikukan nuput ovat nyt alkaneet nousta ja ne ovat suurta herkkua oliiviöljyssä tai voissa paistettuna.



Äidin kohomunkit

Julkaisin viime viikolla perheemme luotto-ojeen lehtisiman valmistukseen. Tänään valmistimme puolestaan toista vappuista perinneruokaa eli kohomunkkeja. Kohomunkit muistuttavat perinteisiä munkkeja oikeastaan vain valmistustavan perusteella. Itse taikina muistuttaa kuitenkin enemmän tuulihattuja, mutta kohomunkeissa on hienostunut sitruunainen maku.



Äidin kohomunkit:

  • 75 g voita
  • 1,5 dl vettä
  • 2 tl sokeria
Kiehauta ensin nämä ainekset kattilassa ja lisää sen jälkeen
  • 1,5 dl vehnäjauhoja,
jotka sekoitetaan mukaan voimakkaasti vatkaten kattilan ollessa yhä liedellä. Siirrä sen jälkeen kattila pois liedeltä. Lopuksi joukkoon vatkataan
  • 1 luomusitruunan kuori
  • 2 kananmunaa 
Laita pieneen kattilaan paistoöljyä ja anna öljyn kuumentua hetken. Kokeile pienellä koe-erällä, koska öljy on valmista. Tarpeeksi kuuma öljy alkaa poreilla, kun sinne lisää taikinaa, mutta munkit eivät kuitenkaan tummu hetkessä. Säätele tarvittaessa öljyn lämpötilaa paiston edetessä. Kohomunkit nousevat pintaan, kun ne ovat paistuneet hetken, mutta niiden paistamista kannattaa jatkaa vielä senkin jälkeen hetken ajan, jotta sisus ei jää raa'aksi.

Nosta valmiit munkit paperin päälle hetkeksi ja kierittele ne vielä lämpimänä sokerissa.

Kohomunkit kuuluvat omissa mielikuvissani vappuun, mutta miksei niitä voisi tehdä muulloinkin ihan vaan siitä ilosta, että ne maistuvat mahtavilta.


Marsalkan shampanja eli lehtisima


Meillä on lapsuudenkodissa juotu aina vappuisin mustaherukan lehdistä tehtyä simaa. Ihmettelin aina, että miksi muiden sima maistui oudolta, kunnes minulle vasta lähempänä aikuisikää selvisi, että kaikki eivät juokaan lehtisimaa. Lehtisimassa on tavallista simaa hienostuneempi maku ja se sopii hyvin myös raikkaaksi kesäjuomaksi. Se onkin oivallista villiyrttijuomaa.


Sima valmistuu

Marsalkan shampanja:

  • muutama litra kuivattuja mustaherukan lehtiä (kesällä voi myös käyttää tuoreita, mutta lisää niitä silloin enemmän) 
  • n. kilo sokeria
  • kaksi isoa luomusitruunaa
  • vettä
  • peukalonpään kokoinen nokare hiivaa
  • 10 litran ämpäri



Täytä ämpäri puolilleen mustaherukan lehtiä. Paloittele päälle sitruunat ja kaada niiden päälle vajaa kilo sokeria. Täytä ämpäri kiehuvalla vedellä ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva ja sekoita ainekset hyvin. Anna tekeytyä vuorokauden verran huoneenlämmössä. Pullota sima ja anna käydä vielä n. viikon verran kylmässä. Nauti säästellen. Vaarana on, että tämä herkku katoaa hetkessä parempiin suihin.
Lapset pullottavat simaa

Juoman nimi muuten juontuu siitä, että se on kuulemma ollut marsalkka Mannerheimin lempijuomaa. Enkä yhtään ihmettele, sillä se on myös omaa lempijuomaani, jonka valmistusta odotan aina koko talven.

Villiyrttikausi alkaa!

Olen jo muutaman viikon tarkkaillut villiyrttien ilmestymistä talven jälkeen ja tänään vihdoinkin pääsin ensimmäistä kertaa tällä kaudella tekemään villiruokaa. Keräsin oman pihan vuohenputkia ja laitoin ne spagetin sekaan. Ruoan kruunasi Helsinki Wildfoodsin nokkossuola, sillä omat nokkoset on käytetty loppuun jo aikapäiviä sitten. Myös lapset söivät villispagettia hyvällä ruokahalulla. Villiyrteillä onkin helppoa monipuolistaa ruokavaliota.

Vuohenputkia


Nokkossuolaa

Villiyrttejä on helppoa ujuttaa ruokaan kuin ruokaan. Nokkosensiemenet maistuvat niin puurossa kuin smoothiessakin ja salaatti saa uusia ulottuvuuksia voikukan lehdistä ja poimulehdestä. Mustaherukan lehtien silmut olisivat herkkua, mutta en malta käyttää niitä sellaisenaan, sillä haluan saada paljon lehtiä säilöön, sillä tähän aikaan vuodesta pääsee tekemään lehtisimaa eli Marsalkan shampanjaa vapuksi.


Nokkosiakin voisi alkaa ainakin Helsingissä jo kerätä. Melko pieniä ne ovat, mutta niistä saisi tehtyä ihanaa hakkelusta leivän päälle tai laittaa ruoan kuin ruoan sekaan.



Yksi uusi asia, mitä aion tänä vuonna kokeilla ovat pihlajan lehtien nuput. Ne eivät kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin, joten niitä saa kerätä ainoastaan maanomistajan luvalla tai omalta tontilta. Niissä on kuulemma karvasmantelinen aromi ja ajattelinkin kokeilla niitä jälkiruokaan sekä säilöä vähän myöhempää käyttöä varten.

Aion siis julistaa villiyrttikauden avatuksi!

Kevään kylvöhommat

Tänä keväänä villinnyin täysin, kun tein siementilausta. Yhtäkkiä postista pitikin hakea valtava laatikko täynnä siemeniä. Laskeskelin, että meidän täytyy ostaa ainakin kuusi lavakaulusta pihalle lisää, ehkä jopa kehdeksan. Samalla iski pieni pakokauhu, sillä minulla ei ollut aavistustakaan siitä, minne saisin kaikki lavakaulukset mahtumaan.



Tilaukseen meni siis:
  • sokeriherne
  • palsternakka
  • härkäpapu
  • pinaatti
  • kamomillasaunio
  • kaunopunahattu
  • kehäkukka
  • porkkana
  • rohtosalkoruusu
  • paketti syötävien kukkien siemeniä
  • tähkälaventeli
  • iisoppi
  • punajuuri
  • talvikurpitsa
Alustava pihasuunnitelma

Hyvä puoli tässä on kuitenkin se, että tiedossa on paljon oman maan satoa. Aloin myös luonnostella vähän lavakaulusten paikkoja pihalla. Niitä pitänee pistää vähän eri puolille pihaa. Kävimme ostamassa kuusi lavakaulusta, joista tuli kolme kasvatuspaikkaa. Loput voi hakea hieman myöhemmin, sillä osa siemenistä kylvetään vasta toukokuussa.

Jotain siellä kasvaa jo

Tänään sain pistettyä multaan osan esikasvatettavista siemenistä, joten innolla jäädään odottamaan, miten esim. laventeli lähtee kasvamaan.

Vatsan täyttävät salaattikulhot ja salaattiainesten kasvatus

Keväisen auringon myötä alkaa aina tehdä mieli keventää ruokavaliota. Kenties se on jotain alkukantaista vuosirytmin mukaan elämistä, sillä syksyllä alkaa samalla tavoin tehdä mieli lämpimiä ja ruokaisia keittoja. En usein kuitenkaan koe, että pelkkä salaatti pitää kovinkaan kauaa nälkää, vaikka sitä tekeekin mieli. Siksi suosin ruokaisia salaatteja, joista saa sekä vitamiineja että vatsan täyteen.

Herkullinen tonnikalasalaatti
Tämän päivän salaatti oli mahtava siitä, että se oli sekä erittäin herkullista että sain samalla siemeniä kylvettäväksi ja salaattia kasvatettavaksi. Salaattikulhoon laitoin pikkusalaattia, vuonankaalia, avokadoa, paprikaa, kananmunaa ja tonnikalaa. Lisäksi tein yksinkertaisen omenaviinietikkakastikkeen (omenaviinietikkaa, sinappia ja oliiviöljyä). Salaatista tuli tajuttoman hyvää. Salaatinkastikkeen kanssa ei muuten kannata säästellä, sillä siitä saa hyvin pehmeitä rasvoja. Salaattikulhon ideaa voi varioida oman mielensä mukaan lisäämällä esim. pähkinöitä, linssejä, kvinoaa, mozzarellaa, fetaa, raejuustoa, kurkkua, tomaattia, siemeniä jne.


Mahtavan lounaan jälkeen kylvin salaatissa käytetyn paprikan siemenet multaan, joten nyt jäädään odottelemaan, että lähtevätkö siemenet itämään. Salaatin kannan voi myös laittaa ensin veteen muutamaksi päiväksi ja sen jälkeen sen voi istuttaa multaan, jolloin se alkaa kasvattaa uusia lehtiä. Näin voi itse kasvattaa lisää syötävää. Kätevää, eikö?

Salaatin kannan uusi elämä

Miksi itsetehty kosmetiikka on niin ihanaa?

Tunnustan heti alkuun, että en ole keittiöihmisiä. Tykkään kokkailla toisinaan, mutta kyllästyn helposti samojen reseptien kanssa. Kosmetiikan kokkailu sen sijaan on ihanaa puuhaa. Siinä pääsee nauttimaan käsillä tekemisestä, tuoksuista ja kättensä töiden tuloksista. Mikä onkaan ihanampaa kuin levittää voidetta, jonka on itse valmistanut alusta loppuun saakka ja jonka jokaisen ainesosan osaa nimetä?




Itse innostuin alunperin luonnonkosmetiikasta, kun sain pahat allergiset reaktiot kalliista tanskalaismerkin silmänympärysvoiteesta. Luonnonkosmetiikan parista löytyi monta potentiaalista tuotetta, mutta ei kuitenkaan sitä täysin nappivalintaa. Aloin lukea tuotteiden inci-listoja eli listauksia tuotteissa käytettävistä raaka-aineista ja huomasin, että ne olivat pääsääntöisesti sen verran yksinkertaisia, että niitä voisi kokeilla tehdä myös itse.

Kosmetiikkakurssin antia

Yksinkertaisimmillaan itse tehty kosmetiikka on esimerkiksi öljystä ja sokerista tehty kuorinta-aine. Monimutkaisimmillaan yhden tuotteen tekemiseen menee järkyttävän paljon raaka-aineita ja aikaa, mutta lopputulos ilahduttaa silti. Itse tekemisen vaikeustasoon voi siis itse vaikuttaa, mikä tekee harrastuksesta entistäkin koukuttavamman. Lisäksi uusia reseptejä voi kokeilla loputtomiin ja ystävät ja tutut arvostavat varmasti ilmaisnäytteitä uusista tuotteista, sillä uusia tuotekokeiluja valmistuu sen verran paljon, ettei niitä enää ehdi itse käyttää.

Kasvovesiä valmistumassa


Itsetehty kosmetiikka on saanut minut myös miettimään tiettyjä ihonhoitorutiineja. Aina toisinaan nousee otsikoihin ihotautilääkäreiden mietteet siitä, tarvitseeko ihoa kuoria lainkaan, sillä iho kyllä kuorii itsensä. Olenkin itse jättänyt säännöllisen ihonhoidon vähemmälle ja yritän tarkemmin tunnustella ja kuulostella sitä, mitä ihoni milloinkin kaipaa sen sijaan, että hoitaisin sitä rutiininomaisesti ja orjallisten ohjeiden mukaisesti. Kuorintaa käytänkin nykyään ainoastaan silloin, kun iho tuntuu jo itsekseen kuoriutuvan ja haluan hellävaraisesti tehostaa sen toimintaa.






Kuorinnasta puheenollen pistän teille tähän loppuun ihana sitruunaisen kasvojen kuorinta-aineen ohjeen:

Kasvojen kuorinta-aine epäpuhtaalle iholle

2 rkl soodaa
1 rkl sitruunamehua
2 rkl sokeria
1 rkl kevyttä öljyä esim. manteliöljyä tai viinirypäleensiemenöljyä

Sekoita ainekset keskenään ja kaada seos puhtaaseen purkkiin. Säilytä jääkaapissa. Käyttö: hiero kasvoille pyörivin liikkein ja huuhtele pois. Jo pieni määrä ainetta riittää pitkälle.

Monta uutta käyttötapaa mintulle

Viimeisen viikon hellejakso on saanut yrttimaassa kasvavan mintun kukoistamaan. Kuten monet varmaan tietävät, leviää minttu todella akher...