Viro 100 vuotta − omat lempipaikkani Virossa

Vaikka olenkin vieraillut Virossa lähes vuosittain sen itsenäistymisen jälkeen, löysin Vironmatkailun kunnolla vasta joitain vuosia sitten. En ennen tajunnutkaan, miten mahtava maa etelänaapurimme onkaan. Virossa on mahtavia paikkoja ja upea luonto, kylpylätarjonta tyydyttää vaativiammankin kylpijän ja Virossa valmistetaan mahtavaa luonnonkosmetiikkaa. Ajattelinkin nyt jakaa Viron 100-vuotiuuden kunniaksi omat lempipaikkani Virossa.


    Muutama vuosi etsiessäni uutta kylpyläkokemusta Virosta, törmäsin Kubijan kylpylään. Kubijan kylpylä sijaitsee Etelä-Virossa Võrun maakunnassa. Kypylä on rakennettu mäntymetsän keskelle ja siellä tarjotaan paljon erilaisia luonnonmukaisia hoitoja. Myös kylpyläpuoli erosi perinteisistä kylpyläparatiiseista siinä mielessä, että siellä oli pieniä erilämpöisiä kuumia altaita ja rauhallinen tunnelma. Kasvoni eivät ole koskaan hehkuneet kuten Kubijan luonnonkasvohoidon jälkeen. Vaikka yhteistä kieltä ei hoitokenkilökunnan kanssa löytynytkään, hoitui kaikki kuin unelma. Kubijaan pitää ehdottomasti päästä uudelleenkin.


     Toisessa lempipaikassani pääsin käymään viime kesänä. Olimme käyneet Itä-Virossa kylpylöimässä ja kotimatkalla yöyimme Saka Mõis -nimisessä kartanossa. Kartano oli jo itsessään kokemus vanhoine huoneineen, pienine kylpylöineen ja mahtavine ravintoloineen. Koko reissun kuitenkin kruunasi paikassa ollut luontopolku, joka kulki merenrantaa pitkin pienelle vesiputoukselle. Kartanon mailla olisi riittänyt puuhaa pidemmäksikin aikaa, joten suosittelisin kahta yötä. Tämä on täydellinen paikka rentoutumiseen, kirjan lukemiseen ja ulkoiluun. Täydellinen loma!





 

Kaikkea ihanaa virkkukoukkunen-kaupassa

Edellisessä postauksessa lupailin kertoa enemmänkin siitä ihanasta virkkukoukkunen-nimiestä kaupasta, joten tässä tulee nyt puhdasta hehkutusta, koska voisin käytännössä asua siellä kaupassa. Törmäsin kauppaan siis täysin ohimennen, kun pidin oman miniloman Imatralla. Sen iloinen ulkonäkö ja houkutteleva näyteikkuna vetivät minua puoleeni magneetin lailla. Ja sisällä olin kuin taivaassa.



Mitä ekohenkinen perheenäiti voikaan enemmän toivoa kaupalta kuin suomalaista käsityötä ja suunnittelua, ekologisia valintoja ja tuotesarjoja, visuaalista hemmottelua ja paikkaa, josta kaiken tarpeellisen saa yhdellä kertaa.



Taisin ensin rynnätä kosmetiikkahyllylle, sillä kylpylässä lillumisen jäljiltä ihoni oli rutikuiva ja kutiseva ja olin unohtanut kaikki kosteuttavat tuotteet kotiin. Sieltä löytyi tuttua korresia ja kaurilan saunaa, mutta myös uusi tuttavuus Bomb cosmetics, joka on käsintehtyä kosmetiikkaa brittein saarilta.

Täältä löytyi myös Kaurilan saunan tuotteita!


Yritys on kuulemma toiminut jo vuodesta 1993, joten miten ihmeessä minä en ole ennen törmännyt siihen aiemmin! Mutta onneksi törmäsin, sillä löysin kokeiluun myös uuden ekologisen käsitiskiaineen ... ja käsisaippuan. Ehkä koomisinta tässä ostohuumassani oli se, että valmistan itse kosmetiikkaa yrityksessäni, mutta silti virkkukoukkusen tuotteet veivät sen verran mukanaan, että oli pakko ottaa niitä kokeiluun.



Kaupassa oli myynnissä myös paljon kasseja, tiskirättejä, keittiöliinoja ja painotuotteita. Oma valintani oli riikinkukkokuosinen muistikirja, joka pääsee haave- ja suunnittelukirjakseni eli tuotekehittelyn avuksi.



Pistin siskolleni kuvia kaupasta ja hänkin ihastui tuotteisiin. Tuntui, että monet niistä oli tehty suoraan meille, kuten kukkaro, jonka kuvituksessa ommeltiin.



Pistänpä linkin vielä virkkukoukkusen verkkokauppaan, jotta myös ne muut, joka ovat eläneet pimennossa tähän saakka, pääsevät tutustumaan tuotteisiin.



Tähänkään postaukseen ei liity kaupallista yhteistyötä. Olen itse niin vakuuttunut näkemästäni, että haluan, että myös muut löytävät tämän ihanan kaupan!

Äidin omaa aikaa − hotellimatka Imatralle

Minulle sattui ensiapukoulutusta Kouvolan suunnalla niin, että koulutuspäivien väliin jäi yksi päivä. Koska edestakaisin ajaminen Helsingistä käsin ei kamalasti houkutellut, päätin ottaa koulutuspäivien väliin yhden lomapäivän ja hetken aikaa itselleni. Matkakohteeksi valikoitui Imatra ja siellä Imatran valtionhotelli, jossa yöpymisestä olen haaveillut lapsesta saakka. Hotelli on kiinnostava kohde jo itsessään, mutta hotellin kylpylä, Imatrankoski, ulkoilumaastot ja itse Imatran kaupunki tarjosivat juuri sopivat puitteet päivän rentoutumiselle.



Imatran valtionhotelli muistuttaa aivan satujen linnaa. Ja sellainen se onkin. Vuonna 1903 rakennettu hotelli henkii vanhaa ja arvovaltaista tunnelmaa. Vieressä pauhaava Imatrankoski antaa hotellille arvoisensa puitteet − joskin tähän aikaan vuodesta pauhu kuului lähinnä jääkerroksen alta. Kosken toisella puolella sijaitseva Kruunupuisto tarjoaa miellyttävän ulkoilukohteen ja siellä pääsee ihastelemaan muun muassa hiidenkirnuja. 




Tällä reissulla kaikki sujui mainiosti. Pääsin kerrankin yksin nauttimaan kylpylästä. Se oli pienehkö ja melko yksinkertainen, mutta sitäkin tunnelmallisempi ja etenkin lämpöpedeillä olisi voinut viettää koko illan. Kylpylässä lillumisen päätteeksi söin hotellilla vielä mitä mainioimman illallisen. Mahtava palvelu kruunasi hyvän ruoan ja tunnelmallisen ravintolan. Ja mitäpä muuta nainen kaipaa ulkoilun, kylpylän ja mahtavan illallisen päätteeksi kuin hyvät yöunet ilman ylimääräisiä herätyksiä. 


Keskustassa törmäsin aivan mahtavaan kauppaan, jossa myytiin yksinkertaisesti sanoen kaikkea ihanaa. Olisin voinut ostaa virkkukoukkusen kaupan tyhjäksi, mutta tällä kertaa pidättäydtyin muistikirjassa, ekologisessa tiskiaineessa, käsisaippuassa sekä vartalovoissa, joka oli itseltäni unohtunut kotiin (näistä ostoksista ja kaupasta erillinen postaus lähipäivinä). 

Jotta en nyt liikaa vain ottaisi rennosti, hoidin toki myös yritykseni kirjanpidon ja kevään suunnitelmia ajan tasalle, mutta nekin hommat sain tehdä rauhassa ilman keskeytyksiä. Nyt on keväälle suunnitteilla aktiivisia villiyrttiretkiä ja kosmetiikanvalmistuskursseja. Ja ennen kaikkea mieli ja keho ovat saaneet levätä, joten jaksan taas palata arkeen ja toiseen ensiapukoulutuspäivään kaikin puolin latautuneena.

Ja loppuun vielä huomio, että tähän postaukseen EI sisälly kaupallista yhteistyötä (kuten ei mihinkään muuhunkaan postaukseen tähän mennessä), mutta koska kaikki on ollut niin mahtavaa, niin mielelläni jaan kokemuksiani myös muille.

DIY pyykinpesuaine

Olen jo jonkin aikaa odotellut, että saisin edellisen pyykinpesuaineen kulumaan loppuun, jotta pääsisin testaamaan itse tehtyä pyykinpesuainetta. Eilen vihdoin koitti se päivä. Pesuaine joutuikin heti kovaan testiin, sillä kaikilla kolmella lapsella oli samaan aikaan oksennustauti, joten haastavaa pyykkiä oli paljon pestävänä.



Monessa kansainvälisessä ohjeessa käytetään booraksia, joka ilmeisesti toimii hyvin, mutta se on Suomessa luokitelty myrkylliseksi, joten en haluaisi käyttää sitä oman pyykkini pesemisessä. Yritin muutenkin yksinkertaistaa ohjeen mahdollisimman helppoon muotoon.

Ohje:

25 g tai 1 osa soodaa
75 g tai 3 osaa pesusoodaa
25 g tai 1 osa epsom-suolaa
10 - 20 tippaa laventelin eteeristä öljyä (tai muuta tuoksua toiveesi mukaisesti)

Tuoksun lisääminen ohjeeseen ei ole pakollista. Meillä ei ole koskaan käytetty tuoksullisia pesuaineita, mutta koska hento laventelin tuoksu rauhoittaa tehokkaasti, halusin kokeilla sitä tähän pieneen erään. Tuo 20 tippaa muuten on melko paljon tuohon määrään, joten suosittelen käyttämään vähemmän. Tuoksu kyllä haihtuu jossain määrin vaatteiden kuivuessa. 

Ainekset siis sekoitetaan keskenään. Itse sekoitin suoraan siihen lasipurkkiin, jossa pyykinpesujauhetta säilytetään. Ainetta käytetään 1 - 2 ruokalusikallista per pesu. Jos ainetta sekoittaa pieneen määrään vettä ja sekoittaa sen tahnaksi, voi sitä käyttää myös tahranpoistoaineena.

Meillä pyykistä tuli puhdasta ja kaikki oksennustahratkin lähtivät hyvin pesussa. Taitaa jäädä jatkossa kaupan pyykinpesuaineet ostamatta.

Jään sulattaminen suolan avulla

Lapset rakastavat erilaisia yksinkertaisia tieteellisiä kokeita. Viikonloppuna testasimme sitä, miten jää sulaa suolan avulla. Jään saimme suoraan luonnosta, kun keräsimme kalliolta valtavia jääpuikkoja. Suolaksi sopii kaikenlainen suola, mutta itse tykkään käyttää tässä hienoa suolaa, jonka saa levitettyä tasaisemmin.



Asetimme jääpuikot alustalle ja lapset saivat vuorotellen ripotella niiden päälle suolaa. Kun jää alkoi osoittaa sulamisen merkkejä, saivat lapset lusikoida jään päälle erivärisiä elintarvikevärivesiä, jolloin näimme tarkemmin, mistä kohtaa ja miten suola sulatti jäätä.


Sen lisäksi, että jään sulamisen seuraaminen oli kiinnostavaa, syntyi kolmen perusvärin yhdistelmästä mielenkiintoisia uusia värejä. Lapset viihtyivätkin puuhan parissa hyvän tovin.

Itsetehty deodorantti

Siirryin käyttämään vuosia sitten alumiinittomia deodorantteja. Sittemmin olen niidenkin kanssa siirtynyt kohti yksinkertaisempia versioita. Nyt päätin viimein kokeilla itse tehtyä deodoranttia ja täytyy sanoa, että onneksi kokeilin.




Ulkomaisissa ohjeissa käytetään paljon arrow-juurta. Koska sen saatavuus on Suomessa melko heikkoa, vaikka sitä pitäisikin kaupoista löytyä, halusin tuunata oman ohjeeni sellaiseksi, että sen valmistamiseen ei tarvitse nähdä raaka-aineiden hankinnan suhteen kamalasti aikaa ja vaivaa. Toinen yleinen aine itsetehdyissä deodoranteissa on sooda, joka saattaa herkkää ärsyttää ihoa. Siksi jätin sen määrän mahdollisimman pieneksi.

Tarvikkeet:

  • 1 rkl mehiläisvahaa
  • 1 rkl kookosrasvaa
  • 2 rkl karitevoita (sheavoita)
  • 5 tippaa e-vitamiinia
  • 4 tl bentoniittisavea
  • 1 tl soodaa
  • 10 tippaa eteeristä öljyä (eucalyptus)
Sulata rasvat kattilassa pienellä lämmöllä. Sekoita muut aineet rasvojen joukkoon niiden jäädyttyä hieman. Sekoita, kunnes seos alkaa olla jähmeämpää ja kaada joko deodoranttihylsyihin tai muottiin. Itselläni ei ollut saatavilla hylsyjä tähän hätään, joten käytin silikonista muffinsimuottia.

Deodorantti toimii itselläni loistavasti päiväkäytössä, joskin se saattaa hieman tahmastaa vaatteita kainaloista rasvojen sulaessa iholla. Myös rankemmassa liikunnassa deodorantti pelitti hyvin. Karitevoin maanläheinen tuoksu tuli silloin esiin voimakkaammin, mutta itse en koe sitä ongelmaksi.

Säilytän nykyään melkein kaiken kosmetiikan jääkapissa, ellei ole pakko esim. matkalla säilyttää sitä huoneenlämmössä. Deodorantti pitää hyvin koostumuksensa myös lämpimässä, mutta silti säilyvyyden ja käyttömukavuuden kannalta suosittelen jääkaappia säilytykseen.

DIY: puhdistava peel off -kasvonaamio

Olen hurahtanut kasvonaamioihin. En ennen niinkään välittänyt niistä, mutta nyt niiden itse valmistaminen ja tulosten seuraaminen ovat vieneet minut täysin mukanaan. Viimeisin kokeiluni oli puhdistava kasvonaamio, joka imee ihon epäpuhtaudet pois. Parasta on, että ohje on yksinkertainen ja että naamio antaa tunteen kuin olisi oikeassa kylpylähoidossa.


Bentoniitti, Aktiivihiili


Naamion tekemiseen tarvitset:
  • aktiivihiiltä 1 rkl
  • bentoniittisavea 1 rkl
  • gelatiinijauhetta n. 1 teelusikallinen tai liivatelehteä 1/4 lehteä
  • pieni määrä vettä 

Suosittelen käyttämään gelatiinijauhetta, sillä ensimmäisellä kokeilukerralla, itse melko suurpiirteisenä ihmisenä, liioittelin liivatelehden kanssa ja peel off -naamiosta eli kasvoilta kuorittavasta naamiosta tuli ennemminkin peel your face off -naamio.

Ohje:

Kuumenna pieni vesitilkka (n. 0,25 dl) vettä kiehuvaksi ja sekoita kuivat aineet siihen. Mikäli käytät liivatelehteä, liota sitä ensin kylmässä vedessä, kunnes se pehmenee, ja liota se kiehuvaan veteen ennen muiden aineiden lisäämistä. Älä käytä metallisia sekoitusastioita tai esim. lusikkaa sekoittamisessa, jotta aktiivihiili ei kadota likaa imevää ominaisuuttaan. Itse käytin lasten vauva-ajoilta jääneitä kumisia lusikoita.

Levitä ihana lämmin ja paksu seos kasvoille ja anna vaikuttaa vähintään 15 minuuttia, mielummin puoli tuntia. Muista välttää herkkiä silmänympäryksiä! Aine kovettuu jossain määrin kasvoilla, mutta se pitäisi silti pystyä repimään liuskoina pois kasvoilta. Naamiota poistaessa olisi hyvä kerätä riekaleet, sillä viemäriin ei saisi saattaa mitään ylimääräistä, vaikka aineet liukenevatkin veteen.

Sekä bentoniitti että aktiivihiili ovat molemmat aineita, jotka imevät itseensä hyvin muita aineita, kuten rasvaa ja epäpuhtauksia iholta. Itse asiassa naamiota poistaessa kannattaa katsoa etenkin nenän kohdalta poistettuja naamion palasia, sillä siinä voi silmin nähden nähdä mustapäiden lähteneen naamion matkaan.


Omavaraisuuden kehittämissuunnitelma vuodelle 2018

Tästä alkaa kuukausittain ilmestyvä sarja omavaraisuuden kehittämisestä. Mukana ovat minun lisäkseni Korkealan isäntä, Riippumattomammaksi, Maatiaiskanasen elämää, Rakkautta ja maan antimia, Farmer to bee ja Korpikiven tupa. Tarkoitus on, että jokainen julkaisee suunnitelman omavaraisuuden kehittämisestä vuodelle 2018 ja seuraamme kuukausittain, miten kukakin on edennyt projekteissaan. Kaikki kirjoittajat ovat eri vaiheissa omavaraisuutensa kehittämisessä, mutta tärkeintä on päästä alkuun ja tehdä konkreettisia asioita tavoitteiden saavuttamiseksi.

Omat tavoitteeni vuodelle 2018 ovat seuraavat:
  • Hyötykasvien laajempi viljeleminen
  • Villiyrttien käytön lisääminen ja niiden säilöminen ensi talvelle
  • Laajempi ekologisten kosmetiikka- ja siivoustuotteiden kehittäminen ja itse valmistaminen
Näistä ensimmäinen kohta alkaa olla eniten ajankohtainen, sillä kevät tulee yllättävän pian ja alkaa olla aika suunnitella ensi kesän kasvivalikoimaa. Laskeskelin, että saisin helposti mahdutettua pihaan vielä viitisen kasvatuslaatikkoa. Lisäksi mahdollisen terassiremontin yhteydessä saisin rakennettua terassin yhteyteen kasvatusalueita kolmeen eri tasoon. 

Nokkonen on  loistava villiyrtti
Pihalla ovat jo valmiina yrttimaa, päärynäpuu, kirsikkapuu, mansikkamaa, vadelmapensaat ja mustaherukkapensaat. Näiden lisäksi haluaisin kasvattaa ainakin porkkanaa, punajuurta, kurpitsaa, perunoita sekä rohtokasveja ja kasveja, joita voi käyttää kotitekoisen kosmetiikan valmistamisessa kuten kehäkukkaa. 

Villiyrttejä harrastan sekä vapaa-ajalla, että yritykseni järjestää villiyrttiluentoja ja -retkiä. Niiden osalta haluaisin vielä laajentaa omaa osaamistani ja kokeilla uusia käyttötapoja. Vaikka osaamista löytyy, sitä itsekin helposti pidättäytyy tutuissa ja helpoissa vaihtoehdoissa. 

Kehäkukkia keräämässä
Myös kosmetiikan valmistaminen kuuluu yritystoimintaani, sillä järjestän kursseja, joilla opetellaan itse valmistamaan kosmetiikkaa. Suurimman osan tuotteista olen jo korvannut itsetehdyillä, mutta tavoite on laajentaa entisestään omaa osaamistani, jotta pystyisin entistä paremmin varioimaan tuotteita. Tämä onnistuu ainoastaan kokeilemisen kautta, joten odotan innolla uusia "testilaboratoriopäiviä". 

Jään myös innolla seuraamaan muiden mukanaolijoiden projekteja ja niiden etenemistä. 

Itsetehty ripsiväri

Välillä tavoitteeni mahdollisimman omavaraisesta elämästä saa yllättäviä ilmenemismuotoja. Haluan haastaa itseäni ja kokeilla valmistaa tai kasvattaa itse tuotteita, joita olen tottunut ostamaan valmiina kaupasta. Kasvonaamiot ja -voiteet ovat jo tuttuja, mutta kun ripsiväri oli lopussa, heräsi ajatus siitä, että sen valmistamista voisi kokeilla myös itse.



Ilmeisesti jossain myydään tyhjiä ripsivärihylsyjä, mutta koska vanhan ripsivärini harjasosa oli vielä täysin käyttökelpoinen, päätin valmistaa ripsivärin erilliseen purkkiin ja aion käyttää harjasosaa erillisenä, jolloin se on myös helppo puhdistaa käyttöjen välillä (mitä ainakaan minä en ole koskaan tehnyt kaupan ripsivärien kanssa).

Ainekset:
  • Aktiivihiiltä n. 1,5 tl
  • Bentoniittisavea (jauheena) n. 1 tl
  • Karitevoita (sheavoi) n. 0,5 tl
  • Öljyä, itse käytin jojobaöljyä n. 1,5 tl

Muut tarvikkeet:
  • Sekoitusastia
  • Sekoitusväline esim. lusikka
  • Lasipurkki ripsivärille, itse käytin roll on -purkkia ilman roll on -osaa
  • Lääkeruisku tai muu väline, jolla saat ripsivärin purkkiin

Sekoita ainekset keskenään. Aloitin aktiivihiilen ja bentoniittisaven mittaamisella astiaan ja sekaan pistin pienen nokareen karitevoita. Aluksi lisäsin vain muutaman tipan öljyä, mutta koska halusin koostumuksesta juoksevampaa, lisäsin sitä silmämääräisesti pikku hiljaa lisää. Sekoitin ainekset keskenään lusikalla hankaamalla. Mortteli voisi toimia tässä tarkoituksessa paremmin, mutta lusikkakin ajaa asian. Etenkin karitevoin ja öljyn täytyy sekoittua hyvin jauheiden kanssa, jotta seoksesta tulee tasaista. Aktiivihiili ilmeisesti menettää metallin kanssa kosketuksissa ollessaan aktiiviominaisuutensa eli se ei enää ime itseensä epäpuhtaisuuksia. Tässä tarkoituksessa sillä ei ole niin väliä, mutta kannattaa muistaa tämä ominaisuus, mikäli aktiivihiiltä käyttää esim. kasvonaamioissa.




Koko homman haastavin osuus oli saada seos purkkiin. Kokeilin ensin survoa sitä puutikulla, mutta lopulta leikkasin käyttämättömästä lääkeruiskusta pään pois, eli sen kapeamman kohdan, ja töpöttelin aineen sen jälkeen ruiskuun ja sieltä purkkiin.

Käyttö:

Kasta ripsiväriharjaa purkissa ja pyyhi liiat ripsivärit purkin reunaan. Levitä kuten mitä tahansa ripsiväriä. Anna kuivahtaa hetken ripsissä. Öljyisen koostumuksensa vuoksi ripsiväri saattaa jäädä vähän tahmaiseksi, joten halutessaan voi valmistaa samoista aineksesta toisen sekoituksen, jossa on vain muutama tippa öljyä, jolloin koostumus on jauhemaisempi ja tätä seosta voi levittää ripsiin ensimmäisen kerroksen päälle.

Lopputulos on luonnollinen. Tämä ripsiväri ei pidennä eikä tuuhenna, mutta luo hieman tekstuuria ripsiin.

Talviruokintapaikka linnuille viinilaatikosta

Olemme harmitelleet sitä, miten meillä asuinkerros on maanpinnasta sen verran korkealla, ettei suurista ikkunoista huolimatta näe pihaa. Sen vuoksi halusimme ripustaa linnuille talveksi ruokintapaikan pihapuuhun, jotta näkisimme edes linnut. Tuntui kuitenkin turhalta ostaa valmista ruokintatelinettä, joten päätin askarrella sellaisen itse: viinilaatikosta.


Tarvikkeet:
  • tyhjä viinilaatikko
  • kontaktimuovia
  • narua



Meidän viinilaatikkomme on siitä kätevä, että sen pohja ja yläkansi olivat metallia, joten ne ovat tavallista pahvia säänpitävämpiä. Leikkasin laatikon molemmille puolille isohkot reiät ja päällystin koko komeuden kontaktimuovilla. Tämän jälkeen ripustin laatikon puun oksalle roikkumaan. Tulihan hyötykäyttöä laatikolle ja samalla pääsemme nauttimaan lintujen katselemisesta.



Viro 100 vuotta − omat lempipaikkani Virossa

Vaikka olenkin vieraillut Virossa lähes vuosittain sen itsenäistymisen jälkeen, löysin Vironmatkailun kunnolla vasta joitain vuosia sitten....