Avaimenperä viinin ystävälle

Olin luvannut esikoiselle jo alkuviikosta, että askartelemme jotain kivaa yhdessä. Tarkoitus oli tehdä lyhtyjä, mutta kurja sää muutti suunnitelmia ja päätimme sittenkin puuhailla jotain sisätiloissa. Päätimme tehdä lasten isälle lahjaksi avaimenperän. Koska isä harrastaa ruoanlaittoa ja viinejä, oli korkkiavaimenperä oikea valinta.
 

Avaimenperään tarvitsee:

• Viinipullon korkin (mieluiten shampanjapullosta, jonka malli on avaimenperään parempi ja kestävämpi)
• pienen metallisilmukan, jonka toisessa päässä on ruuvin kierteet
• avaimenperärenkaan

Tarvikkeet avaimenperään löytyivät läheisestä rautakaupasta.

Esikoinen sai valita sopivan korkin kotiin säästetyistä korkeista. Tämän jälkeen ruuvasimme yhdessä silmukan korkin pohjaan. Silmukkaan kiinnitimme avainrenkaan.

Isä ilahtui lahjasta kovasti ja se pääsikin heti käyttöön. Lahjan tekeminen tuotti iloa myös 6-vuotiaalle esikoiselle. Parasta korkkiavaimenperässä on se, että se kelluu, joten se soveltuu hyvin retkeilijoille ja veneilijöille.

Poimulehti − joka naisen tehoyrtti

Sain mökiltä pienen pussillisen ihania poimulehtiä. Poimulehdet ovat monelle tuttuja pihakasveja ja ainakin meillä niitä kasvaa nurmikon seassa ratamon kanssa. Ne ovat kuitenkin täysin aliarvostettuja suhteessa niiden mahtavaan voimaan. 

Poimulehtiä voi käyttää sekä tuoreena, että kuivattuna. Niitä voi käyttää pinaatin tapaan kaikessa ruoalaitossa, puuron seassa, smoothien seassa, voin mausteena, salaatin tapaan ja yrttiteenä. Poimulehdistä voi valmistaa myös ulkoisesti käytettäviä hauteita.

Mitä tulee poimulehden hyviin ominaisuuksiin, se puhdistaa ja pehmentää ihoa sekä laskee turvotusta. Poimulehden sanotaan supistavan limakalvoja, joten se tyrehdyttää myös verenvuotoa ja auttaa pienten haavojen hoidossa, sillä siinä on tulehdusta estäviä ominaisuuksia. Sisäisesti nautittuna poimulehti tukee ruoansulatusta ja autaa muun muassa kuukautisvaivoihin.

Itse halusin kokeilla tehdä poimulehdistä ihoa pehmentävää voidetta. Etenkin nuoremmalla pojalla on todella kuiva iho ja rasvaa kuluu paljon. Välillä iho on aivan karhea ja toivonkin, että saisimme voiteella helpotettua pojan ihon kuivuutta.

Aloitin voiteen valmistuksen uuttamalla kuivattuja poimulehtiä vesihauteessa manteliöljyyn samalla tavoin kuin kehäkukkaöljyn valmistuksessa (katso ohjeet täältä). Öljyn valmistuttua sekoitin siihen mehiläisvahaa noin kymmenesosan öljyn määrästä, jonka jälkeen etenin samoin kuin kehäkukkavoiteen valmistuksessa. Ero kovemman salvan ja pehmeän voiteen välillä syntyy siis mehiläisvahan määrästä suhteessa öljyn määrään. Lopuksi lorautin vielä sekaan muutaman pisaran laventelin eteeristä öljyä, jolla on niin ikään antibakteerisia ominaisuuksia.

Kehäkukkavoiteen valmistusta

Edellisessä kirjoituksessa kerroin kehäkukkaöljyn valmistuksesta. Tänään päätin käyttää osan öljystä kehökukkavoiteen valmistamiseen. Kehäkukkavoide hellii ihoa ja sitä voi käyttää sekä kuivan ihon että pienten nirhaumien ja haavojen hoitoon. 

Tällä kertaa käytin voiteen valmistukseen itse tehtyä kehäkukkaöljyä, mehiläisvahaa sekä tilkan kosteuttavaa ja hoitavaa jojobaöljyä. En ollut aikaisemmin kokeillut hiutaleina myytävää mehiläisvahaa, mutta yllätyin positiivisesti sen helppokäyttöisyydestä. Pieniä hiutaleita saa tarkemmin mitattua kuin levyinä myytävää mehiläisvahaa. 

Voiteen valmistus on hyvä aloittaa steriloimalla purkit, joihin valmis voide aiotaan laittaa. Purkkeja voi steriloida kuumassa uunissakin, mutta itse tykkään keittää purkit ja antaa niiden sitten kuivua puhtaan pyyhkeen päällä. Koska halusin hieman nopeuttaa purkkien kuivumista, pistin ne hetkeksi kasvikuivurin päälle. Purkkien tulee olla täysin kuivia ennen voiteen pistämistä purkkiin, sillä pisarakin vettä voi aiheuttaa tuotteen nopean pilaantumisen.

Mittasin teräsastiaan 10 g mehiläisvahaa ja kaadoin yhden pullon kehäkukkaöljyä mehiläisvahan päälle. Lisäksi lorautin sekaan vapaalla kädellä jojobaöljyä.

Tämän jälkeen asetin teräsastian vesihauteeseen kattilan päälle, aivan kuten kehäkukkaöljyn valmistuksessakin. Veden kannattaa alla olevassa kattilassa kiehua kunnolla, jotta teräsastia lämpenee kunnolla ja mehiläisvaha alkaa sulaa. Itse sekoittelin öljyä jatkuvasti lusikalla, jotta sulanut mehiläisvaha ja öljy sekoittuisivat mahdollisimman hyvin.

Kun mehiläisvaha ja öljy ovat täysin sulaneet ja sekoittuneet toisiinsa, voidaan teräsastia nostaa pois liedeltä. Kannattaa muistaa kuivata teräsastian pohja, ettei siitä tipu vesipisaroita voiteen joukkoon. Riippuen mehiläisvahan ja öljyn suhteesta, mehiläisvaha-öljyseos saattaa alkaa jähmettyä melko nopeastikin. Seon kannattaa siis kaataa nopeasti purkkeihin. Itse käytin pientä suppiloa, jotta seos asettuisi siististi purkkeihin.

Aluksi seos oli todella keltaista, mutta jähmettyessään voiteen väri vaaleni huomattavan paljon. Tällä kertaa voiteesta tuli melko paksua, ennemminkin salvaa kuin juoksevaa voidetta. Mikäli voiteesta haluaa helpommin levittyvän, kannattaa mehiläisvahan määrää vähentää. 

Lopuksi tein vielä voidepurkkeihin etiketit. Koska en halunnut tällä kertaa lisätä voiteeseen säilöntäaineita, säilyy voide muutamia kuukausia. Mikäli haluaa tuotteen säilyvän pidempään, voi voiteeseen lisätä esimerkiksi e-vitamiinia. Itse merkitsen etikettiin aina valmistuskuukauden, joten muistaa itse aina, että mistä valmistuserästä voide on. Halutessaan voiteeseen voi lisätä myös muutaman tipan eteeristä öljyä tuomaan tuoksua. 

Kiirehdin voiteen valmistumisen jälkeen viemään "uunituoreen" voiderasian äidilleni lahjaksi. Itse tehdyt lahjat ovat aina mieluisia ja tulevat varmasti käyttöön.

Kehäkukkaöljyn valmistus

Istutin alkukesästä kehäkukkia salaatti- ja hernepenkkiin, jotta ne pitäisivät tuholaiset loitolla ja samalla ne rajasivat eri kasvien alueita istutuslaatikossa. Koska laatikon sato on jo pääosin käytetty, aloin suunnitella kehäkukille jatkokäyttöä. Koska kehäkukalla on ihoa hoitavia ominaisuuksia, oli kosmetiikan valmistus itsestäänselvä valinta. Tällä kertaa päätin valmistaa ensin kehäkukkaöljyä, jota voi käyttää sellaisenaan tai pidemälle kehitetyn kosmetiikan raaka-aineena.











Aloitin poimimalla lasten kanssa tuholaistorjuntatehtävänsä hyvin hoitaneita kehäkukkia varovasti vatiin. Leikkasimme kukat tyvestä varoivaisesti saksilla. Sato jäi melko pieneksi, mutta kukat riittivät silti hyvin pieneen erään öljyä.

Kaikissa virallisissa ohjeissa sanotaan, että kehäkukat kuivuvat muutamassa päivässä sanomalehden päälle ilmavasti leviteltynä. No, kolmen päivän jälkeen luovutin ja hain äidiltä kasvikuivurin lainaan, sillä kukat olivat vieläkin nihkeitä. Pidin kuivatuksessa huolta, että lämpöä oli alle 40 astetta, jotta herkät kukat säilyttäisivät hyvät ominaisuutensa.

Myös kuivurilla kuivaaminen kesti yllättävän kauan. Keräsin kuivatut kehäkukat teräsvatiin ja kaadoin päälle kylmäpuristettu manteliöljyä. Laitoin isompaan kattilaan vettä kiehumaan ja nostin teräskattilan sen päälle, jotta öljy voisi tekeytyä vesihauteessa. Viritin kattilan ja teräsvadin väliin syömäpuikkoja, jotta vadin pohja ei osuisi veteen. Annoin öljyn tekeytyä muutaman tunnin lisäillen aina välillä vettä alla olevaan kattilaan.

Kun öljy oli tekeytynyt tarpeeksi, nostin teräskulhon varovasti pois kattilan päältä. Kuivasin kulhon pohjan tarkasti, ettei öljyn sekaan pääsisi tippumaan vettä. Sen jälkeen kaadoin öljyn kukkineen muoviastian päälle viritettyyn suodatinpussiin ja jätin öljyn siivilöitymään yön yli ja peitin koko komeuden vielä harsolla, jotta sekaan ei pääsisi epäpuhtauksia.

Aamulla pääsin kaatamaan siivilöityneen öljyn tummiin pipettipulloihin. Sitten vain etiketit kiinni ja öljy oli valmista. Öljyä voi käyttää sellaisenaan kuivalle ja herkälle iholle tai tehdä siitä esimerkiksi voidetta, jonka ohjeen lisään tänne pian.

Nokkosia, nokkosia

Viime viikonlopun mökkireissu antoi meille muutakin kuin valtavasti sieniä, lepoa ja yhteistä aikaa. Bongasimme nimittäin lasten kanssa valtavan nokkospuskan. Vaikka nyt ei olekaan paras aika kerätä nokkosta varastoon (paras aika on silloin, kun nokkoset ovat vasta puhjenneet), käytimme tilaisuuden hyväksemme ja keräsimme sitä lasten kanssa muovipussillisen mukaan kotiin.

Nokkosten poimimisessa kannattaa muistaa muutama huomionarvoinen asia. Ensinnäkin kosmetiikka- ja elintarvikekäyttöön tulevia nokkosia ei saisi koskaan poimia teiden varsilta tai etenkään navettojen ja ulkohuusien ympäristöstä. Toiseksi kannattaa varustautua kunnollisilla hanskoilla. Normaaleista puutarhahanskoista nokkoset pistävät läpi, joten kunnon kumihanskat toimivat poiminnassa paremmin. Etenkin, jos lapset osallistuvat poimintaan, kannattaa kiinnittää huomiota suojavarustukseen.


Kotona huuhtelimme koko satsin ja pistimme sen huuhtelun jälkeen kuivuriin. Lehdet kuivuivat muutamassa tunnissa sopivan rapsakoiksi. Sen jälkeen purkitimme kuivatut lehdet ja nimikoimme purkit.

Vaikka tuore nokkonen tulee aina ryöpätä ennen käyttöä, eli kiehauttaa vedessä ja sen jälkeen heittää vesi pois, ei kuivattuja nokkosia tarvitse kuitenkaan ryöpätä ennen käyttöä. Talveksi säilöttävä nokkonen puolestaan säilyy parhaiten kuivattuna. Mikäli nokkosta haluaa pakastaa, tulisi se ryöpätä ensin ja sitten pakastaa esimerkiksi valmiina murskana.

Nokkosia voi käyttää monipuolisesti sekä kosmetiikan raaka-aineena että ruoanlaitossa. Nokkosvesi/haude on esimerkiksi mahtavaa hiusten huuhtelussa. Tämä erä menee kuitenkin elintarvikekäyttöön. Ainakin nokkosletut tai pinaatti-nokkosletut ovat meillä suurta herkkua. Nokkonen käy myös lähes kaikkiin ruokiin pinaatin sijasta. Kannattaa kokeilla nokkos-kantarellipastaa!

Sienimetsällä

Pääsimme viikonloppuna pitkästä aikaa mökille. Suunnitelmana oli sienestää ja ulkoilla lasten kanssa. Itse kävin viikonlopun aikana sienessä neljä kertaa. Ensimmäiselle sienireissulle esikoinen pääsi minun ja mummin kanssa. Kuusivuotias jaksoi koko parin kilometrin matkan reippaasti,  vaikka maasto olikin paikoin aika haastavaa.  Nuoremman pojan kanssa kävelimme lähempänä pienen lenkin. Sunnuntaiaamun pidemmällä lenkillä kolmevuotias väsähti, mutta löysi kummasti aina lisää puhtia, kun sammaleen seasta näkyi kantarellien keltaista hehkua.

Parasta lasten kanssa sienestämisessä on nähdä lasten löytämisen riemu. Tänä vuonna sieniä oli vielä tavanomaista enemmän ja poikien sienipussit täyttyivät pikavauhtia. Parasta sienimetsällä oli kuitenkin venematka järven yli sekä reitin lopussa odottavat pillimehut.

 
 







Poimimme tällä kertaa ainoastaan niitä sieniä, mitä tunnistin me varmasti. Tavoitteena oli löytää kantarelleja, mutta mukaan tarttui myös muutama orakas,  herkkutatti, punikkitatti ja mustia torvisieniä.

Kotiin kannettiin lähes 2,5 kiloa kantarelleja, jotka paistettiin ja pakastettiin kotona talven varalle.

Sieniretken jälkeen maistuu pillimehu.

Kantarelleja paistetaan siis puhtaalla pannulla sellaisenaan, kunnes niistä irtoaa nestettä ja se haihtuu pois. Tämän jälkeen ne voidaan pussittaa ja pakastaa. Kantarelleja ei kannata yrittää kuivattaa, sillä niiden maku muuttuu kuivatuksen yhteydessä kitkeräksi. Mustia torvisieniä tuli sen verran, että niitä saatiin kuivattuna muutamia desejä. Mustat torvisienet sopivat paremmin kuivattaviksi, sillä ne ovat jo itsessään paljon kuivempia sieniä. Kuivurissa ne kuivuvat muutamassa tunnissa. Tosin niitä voi vaihtoehtoisesti kuivata myös ilmavasti aseteltuna sanomalehden päällä. Kuivatetut sienet kannattaa säilyttää tiiviissä lasipurkissa tai paperipussissa kuivassa paikassa. Tatteja saatiin puolisen kiloa ja ne käsiteltiin kanterellien tavoin pakkaseen.

Mustat torvisienet säilyvät hyvin kuivattuina.

Mökiltä keräiltiin myös muuta talven varalle. Siitä lisää lähipäivinä.

Lasten kanssa matkustelusta

Joskus kuulee sanottavan, että ensimmäisen lapsen synnyttyä ei voisi enää matkustella tai sitten matkakohteet vaihtuvat reppureissaamisesta Aasiassa bamse-kerhoihin ja valmismatkapaketteihin. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi matkailun tarkoituksen täytyisi muuttua lapsen synnyttyä.

Me olemme matkustelleet perheenä aivan samalla lailla kuin ennen lapsiakin, joskin lasten kanssa täytyy vain vähän tarkemmin suunnitella ja varautua yllätyksiin paremmin. Olemme olleet 2-vuotiaan kanssa reppureissulla Vietnamissa ilman tietoa seuraavasta yöpaikasta, automatkalla Sloveniassa 3-vuotiaan ja puolivuotiaan kanssa, ajaneet Italiaan ja Kroatiaan ja takaisin 4- ja 1-vuotiaiden kanssa sekä kierrelleet Kreikan saaristoa lautoilla ilman suunnitelmia 5-vuotiaan, 2-vuotiaan ja 3-kuisen vauvan kanssa.

Joku voisi ajatella tällaisen matkustelun olevan stressaavaa, mutta mikäli lapsille on aina varattu mukaan syötävää ja juotavaa ja vaippaikäiselle vaippoja, niin kaikki sujuu yleensä hyvin. Toki olemme joutuneet ajamaan Sloveniassa iltamyöhällä toiseen kaupunkiin, kun kaupungin kaikki yösijat oli varattu loppuun festivaalin takia ja olemme etsineet Itävallassa kaatosateessa majapaikkaa, mutta aina olemme päässeet jonnekin yöpymään.

Meidän ei ole myöskään tarvinnut jättää matkoilta pois aikuisia kiinnostavia kohteita tai tekemisiä. Lapset rakastavat aivan yhtä lailla linnoja, raunioita, luolia ja luonnossa liikkumista, aivan kuten aikuisetkin. Myös museoissa olemme käyneet. Vastapainona olemme tehneet asioita myös lasten ehdoilla. Joskus voi pysähtyä läheiseen puistoon tai antaa lasten tutkia simpukoita rannalla. Lomalla on tärkeintä, että kaikki viihtyvät, eikä pidetä turhaan kiirettä.

Vaikka etenkin automatkoilla matkat saattavat olla pitkiä, niin tauoilla olemme pyrkineet löytämään jännittäviä paikkoja, joiden tutkiminen tuo vaihtelua autossa istumiseen ja jossa lapset saavat kokea löytämisen riemua. Samalla saamme usein koko perhe jaloiteltua.

Ruokailukaan ei meidän perheessä ole matkoilla ongelma. Lapsemme ovat onneksi melko kaikkiruokaisia, mutta jos ruoka ei maistu, niin hätätapauksessa lapsi kyllä pärjää muutaman päivän terveellisillä välipaloilla kuten kasviksilla, hedelmillä ja leivällä.

Jos lasten kanssa matkailu jännittää, niin kannattaa aloittaa vaikka Virosta, josta löytyy paljon nähtävää. Se on sopivan lähellä ja lapsille jännittävän laivamatkan jälkeen välimatkat ovat lyhyitä. Suosittelen menemään Pärnua kauemmas joko eteläiseen Viroon tai itään päin. Sieltä löytyy lukuisia kauniita kartanoita, mahtavia luontokohteita ja erilaisia kylpylöitä, joten niistä elementeistä on helppoa koota itselleen sopiva paketti. Ja koko perhe takuulla nauttii matkasta!

Lasten kanssa Kansallismuseossa

Tänään kävimme koko perheen voimin Kansallismuseossa. Hankimme perheen aikuisille museokortit vuodenvaihteessa, joten nykyään museoissa on helppo käydä. Lapset pääsevät ilmaiseksi suurimpaan osaan museoista, joten museokorttien hinta on nopeasti maksanut itsensä takaisin.

Kaksi työntekijää liukuhihnahommissa.

Kansallismuseon valokuvanäyttely Julkinen ja kätketty Suomi kiinnosti erityisesti esikoista. Osa valokuvista oli melko hurjia, kuten kuvat ruumiista tai vangeista, mutta toisaalta ne herättivät keskustelua ja saimme juteltua sodasta ja Suomen historiasta lasten kanssa. 

Palapeli sian ruhon osista

Parasta antia lapsille oli kuitenkin Kansallismuseon vintti, jossa oli suuri puuhatila lapsille. Siellä sai tutkia ja kokeilla erilaisia asioita, kuten tiilimuurin rakentamista, hirsimökin rakentamista, hevosenhoitoa, kauppaleikkiä ja kahvilaleikkiä. Lapset olisivat viihtyneet siellä vaikka koko päivän.

Kävimme pyörähtämässä myös museon sisäpihalla, jossa oli eilisen myrskyn jäljiltä irronnut puusta valtavia oksia. Irronneiden oksien seassa oli hauskaa seikkailla ja kiipeillä. Pihalla oli myös muuta nähtävää. Nuorempaa poikaa kiinnostivat istutuslaatikoissa olevat tuuliviirit.

Reissun päätteeksi lounastimme vielä läheisessä ravintolassa. Kaiken kaikkiaan mukava päivä. Koko perheen yhteisissä puuhissa olemme huomanneet, että päivä sujuu parhaiten niin, että välillä mennään aikuisten ja välillä lasten ehdoilla. Lapset jaksavat kuitenkin keskittyä vain hetken kerrallaan, joten välillä pitää päästä vapaana juoksemaan.

Luontoretkellä

Tänään meillä oli metsäretkipäivä. Illaksi on luvatty myrskyä, joten haluttiin ulkoilla koko aamupäivä varastoon. Lapset halusivat lähteä retkelle, joten suuntasimme läheiselle luontopolulle.

Nuorinkin jaksoi kävellä itse suurimman osan reitistä, koska pitkospuita pitkin on hauska juosta. Välillä pysähdyimme tutkimaan ympäröivää luontoa. Tunnistimme puita, kasveja ja sieniä.

Metsästä löytyi yllättävän paljon erilaisia syötäviä kasveja, sieniä ja marjoja. Nuorimmainen pääsi maistamaan ensimmäistä kertaa ketunleipiä. Lisäksi lapset noukkivat matkan varrelta mustikoita ja metsämansikoita. Löysimme polun varrelta myös kantarelleja, joista päästiin tekemään päivän lounas.

Huomasimme erään kuusen kyljessä metrin pituisen ja 30 senttiä leveän jäältä näyttävän muodostelman. Tarkempi tutkailu paljasti sen pihkaksi. Haistelimme pihkaa ja tutkailimme siihen kiinni jääneitä ötököitä.

Lapset nauttivat silminnähden metsässä juoksemisesta, kiipeilemisestä ja uusien asioiden löytämisestä. Nyt voidaankin alkaa odotella iltapäivän myrskyä.

Ostoksilla Ruohonjuuressa

Kävin tänään pikaisesti ostoksilla Ruohonjuuressa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin varmaan ostanut kaupan tyhjäksi. Tällä kertaa mukaan valikoitui kuitenkin sekä uusia, että vanhoja tuttavuuksia.

Marseillensaippua oli vanha tuttu eli luottotuotteeni. Se oli ensisijainen syy mennä ostoksille ja saippua sattui vielä olemaan alennuksessa. Marseillensaippuaa eli oliiviöljysaippuaa voi käyttää sekä perinteisesti saippuana että pyykinpesussa, tahrojenpoistossa ja muussa siivouksessa. Parasta on, että se on todella hellävaraista eikä kuivata ihoa, kuten monet muut saippuat.

Manteliöljy on myös tuttu tuote minulle. En ole tosin aiemmin kokeillut Valioravinnon kylmäpuristettua manteliöljyä, joten odotan pääseväni kokeilemaan, miten tuote toimii käytössä. Tämä manteliöljy on elintarvikekelpoinen, joten sitä voi halutessaan käyttää myös ruoanlaitossa. Itselläni manteliöljy tulee käyttöön sekä meikinpoistoaineena että pohjaöljynä, johon aion uuttaa ainakin kuivattua kehäkukkaa (tästä myöhemmin lisää). Olen käyttänyt manteliöljyä myös vartaloöljynä sekoitettuna perusvoiteeseen sekä kynsinauhaöljynä. Sille tuntuu löytyvän aina vain uusia hyviä käyttötarkoituksia.

Kaupassa silmiini osui myös luonnollinen ilmanpuhdistin/raikastin, joka perustuu aktiivihiilisuodattimeen. Tuote tuoksuu hennosti eukalyptukselle. Pakkauksen kannen alla on poistettava suojakalvo ja sen alta paljastuu hajuja neutraloiva aktiivihiilikerros.

Raikastimen ulkonäkö ei erityisemmin hivele silmää, mutta ei onneksi ole pahimmasta päästä. Meillä se sijoitettiin heti wc:n kaapin päälle pois silmistä.

Neljäs ostokseni oli Egyptian magic -voide. Se on käsityönä valmistettu joka paikan voide. Se sisältää ainoastaan hunajaa, kuningatarhyytelöä, siitepölyä, propolista, mehiläisvahaa ja oliiviöljyä. Olen vuosi vuodelta siirtynyt yhä yksinkertaisempiin ihonhoitotoimenpiteisiin ja -tuotteisiin, joten voide, joka käy sekä lapsille, että aikuisille ja niin kasvoille kuin vartalolle, on meidän perheen juttu.  

Luontokortit

Ostimme esikoiselle 6-vuotislahjaksi Oppi ja ilo -sarjan luontokortit. Niiden ideana on innostaa lapsia tutkimaan luontoa ja tutustumaan ympäristöön uudella tavalla. Korteissa on sekä tietoiskuja, että tehtäviä ja pohdittavia asioita. Tänään kaivoimme poikien kanssa kortit taas esille ja tutustuimme tällä kertaa oman pihamme ja lähiympäristömme puihin ja marjoihin.

Kortit ovat helppolukuisia ja runsaan kuvituksen vuoksi myös lukutaidottomat lapset voivat käyttää niitä. Esikoisen mielestä parasta on, kun kortit voi kiinnittää esimerkiksi roikkumaan housujen vyötäröltä. Näin ne pysyvät helposti mukana metsässä.

Me toimimme korttien kanssa niin, että katsoimme yhdessä ensin kuvassa olevan puun tuntomerkit ja sen jälkeen pojat saivat etsiä samanlaisen puun lähiympäristöstä. Esikoinen osasi lisäksi nimetä suurimman osan puista ja nuoremman pojan kanssa keskityimme puiden etsimiseen ja faktojen kertaamiseen.

Kuusen pihka kiinnosti molempia poikia.

Leikastusta kuusen oksasta oli valunut pihkaa. Esikoinen otti vähän pihkaa sormiinsa ja tutkimme yhdessä pihkan koostumusta. Lapset huomasivat pihkan olevan tahmeaa ja tuoksuvan hyvältä. Keskustelimme samalla siitä, miten pihkaa muodostuu suojaamaan puuta, mikäli puuhun tulee "haava".

Luontokortit ovat siitä mahtavia, että ne innostavat uudella tavalla tutustumaan omaan ympäristöön. Vanhalta tutulta kotipihalta löytyi useita korteissa esiteltyjä puita ja lähimetsästä vielä enemmän.

Nuorempi poika iloitsi, kun tunnisti korteista vadelman. Meillä kasvaa pihassa kolme erilaista vadelmapensasta, joten etsimme niistä porukalla kypsiä vadelmia. Lapset ihmettelivät, että miksi kahdessa pensaassa on jo kypsiä vadelmia ja kolmannessa valdelmat ovat vielä raakoja.

Vaahteranlehdestä saa hienon naamion!

Olemme muutenkin tykänneet Oppi ja ilo-sarjan tuotteista, joiden tarkoitus on opettaa lapsille uusia taitoja mukavalla ja mukaansatempaavalla tavalla. Nuorempi poika sai aikoinaan kaksivuotislahjaksi saman sarjan taaperon puuhakortit, joissa oli jokaisessa kortissa erilaisia puuhia. Korttien ostamisen jälkeen ei tullut enää kertaakaan sanomista siitä, ettei ole mitään tekemistä. Myös esikoinen innostui silloin pikkuveljen korteista, sillä ehdotetut puuhat olivat koko perheen mielestä hauskoja ja kekseliäitä.

Kylvöhommia

Tänään tehtiin pienimpien lasten kanssa vähän kylvöhommia. Keittiön ikkunalaudalla on ollut jo monta kuukautta tyhjä ruukku ja jossain vaiheessa alkoi itää idea siitä, että sinne voisi pistää erilaisia hedelmien siemeniä kasvamaan. Siis niitä, mitä löytyy tavallisista sitruunoista ja appelsiineista.

Tällä kertaa keittiöstä löytyi sitrushedelmiä ja yksi passionhedelmän siemen. Isoveli sai leikata hedelmät pienemmiksi paloiksi ja molemmat lapset kaivoivat niistä yhdessä siemenet esille. Paitsi, ettei appelsiinissa ollutkaan siemeniä, joten saaliina oli pelkkiä sitruunan siemeniä ja iltapalalta saatiin muutama luumun siemen.

Merkkasimme ruukkuun tarkat siementen kohdat ja hedelmän ensimmäisen kirjaimen merkiksi siitä, mitä oli kylvetty minnekin. Pikku apurit taisivat kyllä nauttia eniten hedelmien maistelusta.

Ötökkähotelli

Olen jo pitkään tuskaillut puutarhan tuhohyönteisten kanssa. Eniten harmittavat kirvat, jotka piinaavat tänä kesänä istutettua päärynäpuuta. En haluaisi käyttää syötävien kasvien kanssa myrkkyjä.

Olin jo keväällä huomannut puutarhalehdistä, että ns. hyönteishotellit olivat tulleet muotiin. Silloin asia vielä puistatti minua, mutta nyt se alkoi vaikuttaa varteenotettavalta vaihtoehdolta. Ideana on siis rakentaa kaikenlaisille hyödyllisille hyönteisille asinpaikka. Näin pihaan saadaan houkuteltua tuhohyönteisten luonnollisia vihollisia.

Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen. Varastosta löytyi vanhoja laudanpätkiä, joista mittasimme kaksi pidempää pätkää sivuiksi ja neljä lyhyempää palasta pohjaksi ja kerroksiksi. Katon teimme jämäpaloista. Lapset auttoivat sahaamaan lautoja ja minä naulasin palaset kiinni toisiinsa. Taustan ja etuosan teimme hakkaamalla nauloja sopivien välimatkojen päähän toisistaan ja kiinnittämällä niihin rautalankaa. Tämän olisi voinut tehdä helpomminkin korvaamalla rautalangan jollain metalliverkolla esim. kanaverkolla. 

Taustan valmistuttua lapset saivat etsiä lähimetsästä kuivia lehtiä, sammalta ja käpyjä, joilla täytimme hotellin kerrokset. Sen jälkeen kiinnitimme etuosan.

Valmiin hotellin asetimme suojaiselle paikalle puun juurelle. Sen ulkonäkö ei ehkä vastaa valmiina myytäviä hyönteishotelleja, mutta sekä minä, että lapset olimme enemmän kuin tyytyväisiä lopputulokseen. Nyt vain sitten odotellaan ensimmäisiä vieraita.

Hyönteishotelli odottelee asiakkaita