Kynttilä appelsiinista

Tiesittekö, että appelsiinista ja öljystä saa tehtyä kynttilän suhteellisen helposti ja nopeasti? Aineet kynttilään löytyvät lähes aina kotoota ja valmis kynttilä palaa tunteja.

Leikkaa appelsiini puoliksi tai leikkaa pelkän kuoren syvyydeltä appelsiinin pinnasta vaakasuunnassa sen ympäri. Poista hedelmäliha ujuttamalla lusikka kuoren ja hedelmälihan väliin. Tämä on helpompaa, jos et ole kokonaan puolittanut appelsiinia. Kun hedelmäliha on enää kannan kohdalla kiinni appelsiinissa, työnnä varovasti sormet kuoren väliin ja irrota kanta hedelmästä. 

Näistä vain yksi kelpaa kynttiläksi

Pidä huolta, että appelsiinin pohjasta jää pystyyn pitkä suikale valkoista kuoren ja hedelmälihan välistä ainetta, sillä se toimii kynttilän sydänlankana. Täytä kynttilä esimerkiksi ruokaöljyllä. Oliiviöljy ainakin toimii hyvin. Sydänlankaosaa pitää jäädä öljyn pinnan yläpuolelle noin sentin verran, jotta kynttilän saa sytytettyä.

Aseta kynttilä palamattomalle alustalle ja sytytä sydänlankaosa. Syttyminen kestää vähän kauemmin kuin tavallisen kynttilän syttyminen. Kannattaa olla kärsivällinen. Pienikin liekki riittää ja se lähtee itsestään suurenemaan.

Appelsiinikynttilät ovat hauska lisä juhliin tai tunnelmantuojina illalla. Kaikki "kynttilän" osat voi kompostoida käytön jälkeen.

Kestävää joulua!

Taas on koittanut se aika vuodesta, kun ihmiset tuskailevat joululahjojen paketoinnin kanssa. Joulun aikaan syntyy valtavasti jätettä lahjapapereista. Lahjapapereita kun ei saa heittää paperinkeräykseen, vaan ne ovat sekajätettä. 

Hyvä vaihtoehto perinteisille lahjapapereille on ruskea kartonki tai ruskea paperi, joka siististi lahjan ympärille paketoituna ja kauniilla nauhalla sidottuna on yksinkertainen ja kaunis. Myös vanhoja sanomalehtiä voi käyttää paketoimiseen. Niistäkin saa loihdittua yksinkertaisen kauniita paketteja. Meille tuttu tapa on myös uusiokäyttää vanhoja lahjapapereita ja etenkin lahjapusseja.

Tänään lahjapapereita etsiessäni en löytänytkään mitään suunnitelmieni mukaista, joten päätin kokeilla kankaisia kesto"papereita". Kankaana käytin vanhoja jouluverhoja, joista kanttasin reunat ompelukoneella. Lopputulos miellytti sekä silmää, että helpotti paketoinnista syntyviä ekologisia omantunnontuskia. Kankaiset paketit nimittäin kestävät vuodesta toiseen.

Kankaan mitoituksessa kannattaa huomioida, että koska paketti olisi hyvä sitoa ilman teippiä, tulee kankaan olla riittävän kokoinen, jotta sen saa taiteltua siististi lahjan ympärille. Perinteisissä lahjapapereissa on voinut käyttää hieman pienemmän palasen, sillä sen taitoksia on voinut teippailla yhteen.

Kankaisella lahjapaperilla paketoiminen vaatii harjoitusta.

Nauhana suosittelisin esimerkiksi kaunista satiininauhaa ja jotain muuta kestävää nauhaa, jota voi käyttää uudelleen seuraavina vuosina. Koska me olimme juuri saaneet vanhempien varastosta suuren määrän perinteistä lahjanauhaa, käytin sitä pois näissä lahjoissa. Muutenkin vanhat lahjapaperit kannattaa toki käyttää pois, jos niitä kerran on vielä säästössä. 

Tämän myötä toivotan kaikille oikein rauhaisaa joulunodotusta ja joulua!

Mehiläisvahatinat

Helsingin Sanomissa uutisoitiin isosti, että tinojen valaminen tullaan kieltämään ensi vuoden maaliskuusta lähtien. Uutinen on hyvä, sillä perinteinen tina on myrkyllistä ja lisäksi sen hävittäminen valamisen jälkeen on ongelma. Törmäsin itse ajatukseen käyttää mehiläisvahaa tinan sijasta jo viitisen vuotta sitten. Nyt myös Tukes suosittelee, että tina korvattaisiin mehiläisvahalla tai sokerilla.

Mehiläisvahakynttilätkin käyvät valamiseen!

Mehiläisvahan valaminen eroaa aika lailla tinan valamisesta. Kun tina sulatetaan tinan valamiseen tarkoitetun kauhan päällä, kannattaa mehiläisvaha puolestaan sulattaa vesihauteessa, jotta se ei pala. Vesihauteen saa tehtyä kätevästi esimerkiksi niin, että laittaa kattilaan vettä ja veteen lasipurkin, jonne mehiläisvahat laitetaan sulamaan. Kun vaha on sulanut, kannattaa lasipurkki nostaa varovasti pois vesihauteesta, sillä se  voi hetken aikaa olla kuuma. Vaha jähmettyy melko nopeasti, joten se kannattaa kipata vesiastiaan tai lumeen nopeasti. Kannattaa myös sulattaa kerralla isompi määrä vahaa niin, että jokainen valaa siitä oman osansa. Tällöin vahan sulattamista ei tarvitse aloittaa montaa kertaa alusta.

Valkaistua ja pisaramaista mehiläisvahaa

Mehiläisvahaa ei kannata heittää pois käytön jälkeen, vaan sitä voi valamisen jälkeen käyttää muun muassa itsetehtyjen kynttilöiden raaka-aineena. Vahan voi myös säästää seuraavaa vuotta varten, jolloin sen voi valaa uudelleen.

Mehiläisvahaa kannattaa ostaa joko irtotavarana tai suuremmissa erissä, mikä on sekä ekologisesti että taloudellisesti parempi vaihtoehto. Jos itsellä ei ole käyttöä isommalle määrälle, voi sen jakaa ystäväporukan tai naapureiden kesken.

Vielä muistutuksena, että olkaahan mehiläisvahankin kanssa varovaisia, etenkin jos paikalla on lapsia. Vaikka vaha sulaakin tinaa alhaisemmassa lämpötilassa, on se silti melko kuumaa iholle osuessaan.

Itsetehdyt kynttilät

Olen tänä talvena innostunut tekemään itse kynttilöitä. Kynttilöiden tekemisessä minulle on tärkeää ekologisuus, joten olen joko käyttänyt geenimanipuloimattomasta soijasta valmistettua soijavaa, suomalaista mehiläisvahaa tai kehitellyt uusia kynttilöitä vanhojen kynttilöiden rippeistä. Tuoksuviin kynttilöihin ei kelpaa mikä tahansa teollinen tuoksu vaan aito eteerinen öljy tai mausteet toimivat omaan nenääni paremmin.

Innostus alkoi pienestä erästä soijavahakynttilöitä, jotka koristelin aidoilla kuivatuilla kukkasilla. Koska kynttilöistä tuli niin kauniita, halusin kokeilla myös mehiläisvahankynttilöiden tekemistä. Nopealla selvittelyllä ilmeni, että ainoa hankaluus eri vahojen valamisessa kynttiläksi on se, että vahan laatu vaikuttaa sydänlangan valitsemiseen, joten tilaukseen lähti muutamaa erilaista sydänlankaa.

Vaikka täysin uusien kynttilöiden valmistaminen on helppoa ja mukavaa, halusin kokeilla myös vanhojen kynttilänjämien sulattamista ja yhdistämistä uusiksi hienoiksi kynttilöiksi. Näin materiaaleja ei menisi hukkaan. Haalinkin kaikilta tutuilta vanhat kynttilänjämät ja aloin kokeilemaan eri yhdistelmiä.

Osa kynttilöistä on valettu vanhaan silikoniseen muffinivuokaan, joten niitä voi polttaa sellaisenaan, mutta osan valoin lasiastioihin, jotka nekin olivat kierrätettyjä. Etenkin soijavaha sulaa melko nestemäiseksi, joten soijavahasta valmistettuja kynttilöitä kannattaa polttaa reunallisissa astioissa. Kun alkaa katsoa ympärilleen, niin aika monet tutut tuotteet tulevat ihanissa lasiastioissa, joita voi käyttää kynttiläpuuhissa sen sijaan, että ne veisi lasinkeräykseen.

Monet kaupat myyvät valmista kynttilämassaa, mutta sen ostaminen tuntuu turhalta, sillä sehän on samaa vahaa kuin erikseen ostettuna. Suosittelenkin kokeilemaan suoraan oikeiden vahojen ostamista. 

Tässä vielä ohje ihanaan jouluiseen kynttilään joko kierrätysidealla tai käyttämällä soijavahaa.

Tarvikkeet:

• Punaisia ja valkoisia kynttilänjämiä tai soijavahaa
• Sydänlankaa joko rullasta tai valmiiksi vahoitettuna
• Väriainetta, mikäli käytät soijavahaa
• Jouluisia mausteita kuten kanelia, inkivääriä, neilikkaa ja pomeranssinkuorta
• Lasinen purkki, jossa on leveähkö suuaukko
• Suuri lasinen purkki 
• Isompi kattila
• Pyykkipoikia

Laita isompi kattila liedelle ja kaada sinne noi 1/3 vettä. Aseta iso lasipurkki vedellä täytettyyn kattilaan. Huomioi, että lasipurkin suuaukon tulisi olla sen verran kaukana vedenpinnasta, ettei lasipurkkiin pääse vettä edes veden kiehuessa. Täytä lasipurkki kynttilänjämillä tai kovalla soijavahalla ja sulata ne vesihauteessa kattilan veden kiehuessa hiljalleen.

Mikäli olet käyttänyt kynttilänjämiä, löydät niiden sydänlangat lasipurkin pohjalta vahan sulaessa. Kun kaikki lasipurkissa oleva vaha on sulanut, voit varovasti nostaa lasipurkin pois kattilasta. Sekoita tässä vaiheessa mahdollinen väriaine sulaan vahaan sekä osa mausteista. Mittaa sydänlangasta sopivan mittainen pätkä ja aseta se keskelle kynttiläpurkkia. Saat sen pysymään pystyssä pyykkipojan avulla. Kaada sen jälkeen sula vaha kynttiläpurkkiin. 

Vaha jähmettyy vahavalinnasta riippuen todella nopeasti tai todella hitaasti. Joskus vaha alkaa jähmettyä jo heti kaatamisvaiheessa reunoilta. Lisäile mausteseosta vahan joukkoon sitä mukaa, kun se jälhmettyy. Oikea aika lisätä tuoksu tai mausteet on ennen kuin vaha jähmettyy, mutta niin, ettei se ole liian sulaa, jotta mausteet eivät painu pohjaan. Mausteiden lisäily tapahtuu siis pikku hiljaa kerros kerrokselta. 

Juuri ennen vahan täydellistä kovettumista, paina muutama kokonainen neilikka kynttilän pintaan sitä koristamaan. Nauti ihanasta jouluisesta tuoksusta!

Ihana tanssi

Kirjoittelin aiemmin syksyllä siitä, miten liikunnan tulee olla mielekästä, jotta sitä jaksaa harrastaa. Jos liikunta on harrastus pelkän liikkumisen pakon vuoksi, se jää helposti väliin, jos tulee joku tekosyy. Mieluisa liikunta ei edes tunnu harrastukselta, vaan mielekkäältä tekemiseltä.

Itselleni mielekäs harrastus ja liikuntamuoto on itämainen tanssi. Ensimmäisen kerran kokeilin sitä noin 15 vuotta sitten. Olin 10-vuotiaasta saakka harrastanut aebobickia ja muuta liikuntaa, jossa piti liikkua robottimaisen jäykästi. Sulavat liikkeet ja minä emme sopineet yhteen. Halusin tuolloin saada sulokkuutta liikkumiseeni ja oppia aivan uusia kehonhallinnan tapoja. Jostain syystä minulle tuli tanssiin parikymppisenä noin 9 vuoden tauko, kunnes taas toisen lapsen synnyttyä päätin aloittaa rakkaan harrastuksen uudelleen. Ja se oli taas menoa se.

Itämaisessa tanssissa minua koukuttaa muun muassa jatkuvan kehityksen mahdollisuus. Ei riitä, että liikkeet oppii ensinnäkin tekemään, mutta niitä voi sen jälkeen varioida loputtomasti sekä tehdä aina vielä paremmin ja tarkemmin. Lisäksi vuosien mittaan olen saanut kaivattua sulokkuutta liikkumiseeni. Tanssi on imeytynyt minuun niin, etten osaa edes tanssia enää kuten silloin joskus ennen.

Tänä vuonna kohtasin myös uuden mieluisan haasteen tanssissa, sillä minulle ei löytynyt valmista esiintymisasua tanssikoulun varastosta. Pääsin itse ompelemaan asun ja sain siten vietyä harrastukseni taas uudelle tasolle.

Tanssi on minulle niin loputon hyvän mielen tuoja, että toivon muidenkin löytävän itselleen sen yhden harrastuksen, joka pelkästään antaa.

Joulukorttipaja

Meillä on lasten kanssa perinteenä tehdä itse joulukortit. Se on sekä mukavaa yhteistä puuhaa että hyödyllistä toimintaa sen kannalta, ettei joulukortteja tarvitse enää erikseen miettiä. Viime vuonna teimme kuusen muotoiset kortit, joihin lapset saivat liimata pyöreitä glitter-tarroja. Tänä vuonna teimme kortit sormiväreillä, jotta kuopuskin pystyi osallistumaan.

Lapset saivat itse valita maalaamansa aiheet, mutta muistutimme, että kyseessä on joulukortit, joten aiheiksi valikoitui talvisia kuvia kuten lumiukkoja, kuusia, lumimaisemia ja tähtiä.

Emme usein ota sormivärejä esille, koska ne sotkevat järjettömän paljon, joten niillä maalaamisen riemu oli sitäkin suurempaa. Mukavaa oli myös se, että myös kuopus sai maalata muiden mukana. 

Korteissa on tärkeintä ajatus. Silti koen, että itsetehdyissä korteisssa on vielä valmiskortteja enemmän ajatusta, sillä niiden tekemiseen on käytetty aikaa. Vaikka postikortin saaminen on nykyään sen verran harvinaista, että myös valmiskortin saaminen ilahduttaa, ovat ne yleensä hieman persoonattomia. Lapset ainakin ilostuvat kovasti, kun saavat ojentaa vastaanottajalle itse tekemänsä kortin.

Näihin kortteihin liimataan vielä enkelikoristeita sen jälkeen, kun ne ovat ensin kuivuneet. Sitten esikoinen saa kirjoittaa kortteihin kaikkien perheenjäsenten nimet.

Ensi viikolla pääsemme viemään kortit perille vastaanottajille.

Kemikaalikuorma

Käytin vuosia huoletta kaikenlaista kosmetiikkaa enkä muutenkaan miettinyt sitä, miten paljon erilaisia teollisia kemikaaleja käyttämissäni tuotteissa sekä elinympäristössäni oli. Pikku hiljaa aloin kuitenkin karsia turhia tuotteita ja vaihdoin niitä ihmis- ja ympäristöystävällisempiin valmisteisiin. Viimeistään esikoisen syntymän aikoihin halusin pitää huolta siitä, ettei lapseni altistuisi kemikaaleille turhaan.

Itsetehdyistä tuotteista tietää, mitä ne sisältävät

Helpointa oli karsia sellaisista tuotteista, joita ei oikeastaan edes tarvinnut. Olin vain tottunut käyttämään niitä, koska kaikki muutkin käyttivät. Tällaisia tuotteita olivat muun muassa teollinen meikinpesuaine ja perinteinen nestemäinen shampoo. Meikit (myös silmämeikit) lähtevät aivan yhtä hyvin apteekin perusvoiteella, jonka kilohinta on huomattavasti edullisempi kuin erityisesti meikinpoistoon tarkoitetuilla tuotteilla eikä se sisällä ihoa kuivattavia aineita. Meikinpoistoon myydään myös erillisiä meikinpoistoöljyjä järkyttävään hintaan, vaikka mihä tahansa öljy toimii. Palashampoot puolestaan sisältävät pääsääntöisesti vähemmän kemikaaleja kuin nestemäiset shampoot.


Esikoisen synnyttyä hajuvettä on myös tullut käytettyä vain muutaman kerran. En halunnut imetysaikana käyttää tuoksuja, koska en halunnut altistaa vauvaa niille, sillä vauva kuitenkin viettää ison osan ajastaan rinnalla. Kolmen imetyksen jälkeen huomasin, etten oikeastaan edes kaivannut hajuvesiä.

Itsetehty sokerikuorinta hemmottelee vartaloa

Nykyään pärjäisimme perheenä vain muutamalla kaupasta ostetulla tuotteella, mutta valmistamme koko ajan yhä enemmän tuotteita itse. Ostamme siis apteekin perusvoidetta, hammastahnaa (mutta ei sitä valaisevaa, sillä se kuluttaa hampaita), deodoranttia, palashampoota ja hajustamatonta pyykinpesuainetta. Toisinaan on kuitenkin ihanaa hemmotella itseään luonnon kosmetiikalla.

Alla on ideoita siihen, mitä tuotteita voisit itse kokeilla vaihtaa ekologisempiin ja itsetehtyihin perinteisten sijasta. Ensin on perinteinen tuote ja sen perässä sen korvaaja:

Manteliöljy on monikäyttöistä!

Meikinpesuaine ‒ Perusvoide

Silmämeikinpesuaine ‒ öljy esim. manteliöljy tai perusvoide

Nestemäinen shampoo ‒ Palashampoo tai pelkkä hoitoaine

Suihkugeeli ‒ Tarvittaessa pieni määrä marseillensaippuaa

Meikkivoide ja puuteri ‒ Mineraalimeikit

Ripsiväri ‒ Itsetehty ripsiväri (tästä myöhemmin lisää, kunhan kerkeän valmistaa sitä)

Kasvovoide  ‒ Itsetehty voide

Deodorantti  ‒ Ekologinen deodorantti tai itsetehty deodorantti tai kookosvaha tai kokeile olla ilman

Kuorinta-aine  ‒ itsetehty sokeri- tai suolakuorinta

Siivousaineet  ‒ Tee itse ekologisempia ja käytä etikkaa, sitruunaa, sitruunahappoa ja soodaa

Sitä pärjää yllättävän vähällä, kunhan ensin opettelee pois totutuista rutiineista ja tavoista. Kirjoittelin aiemmin itsetekemästäni aloe-voiteesta, jonka tekaisin kasvovoiteen loputtua yllättäen. Silloin epäilin käyttöiäksi muutamaa viikkoa, mutta sitä on edelleen jäljellä, Lisäksi ihoni voi paljon paremmin kuin aiemmin, joten aion jatkossakin tehdä voiteeni itse enkä enää osta kaupasta voiteita.